NYT VIHDOIN OLIN LEKKAUKSESSA!

 

WP_000175-normal.jpg

Näin se eteni olin kaksi vuotta aikasemmin -11 keväällä käynyt ENMG-tutkimuksessa.

Jossa tutkittiin oliko hermo kuinka pahasti pinteessä. Minulla oli ollut jo ainakin vuoden ajan sormien puutumista öisin, joka pikku hiljaa paheni oli joka öistä heräilyä. Kesällä -11 oli kirurgille aika. Ja kun en kesäsin ole töissä niin sanoin et en tarvii mitää leikkausta nää on paremmat nyt ja leikkaus jätettiin.

Nyt tänä vuonna -13 rupesi kivut tulemaan silloin sun tällöin peukalonhankaan, sekä jatkuvaa tunnetta kuin hiiret juoksisi ja välillä kun jotain nosti tuli kuin sähköisku. Onneksi särkyjä oli todella vähän, mutta joka öinen herääminen useaan kertaan oli rasittavaa.

Niin moni ajattelee tässä kohtaan, et mikset antanu leikata silloin eka kerralla.Ja samaa sanoin työterveyslääkärinikin ja aika ilkeästi vielä :( . Mutta kun  meikäläinen on sen sortin tallaaja et ei pienistä vikistä mennään töihinkin, vaikka ei kunnon kävelemään pysty. Joo tiedän en saa sen kirkkaampaa kruunuu, se on kato korvien välissä ;)

Ja toinen seikka ei nuo leikkaukset niin kivoja ole, ja pelkään ja pirusti. Vaikkakin on leikelty jo selkä, rinta, jalka, käsi ja vielä keisarinleikkauskin oli.

En ole piikkien pelkääjä, vaan yleisesti tärisen koko eukko hampaita myöten.

Sitten huhtikuussa -13 kävin lääkärissä, jossa sain hakkumiset "miksi et antanut leikata silloin kaksi vuotta sitten". Sain lähetteen kirurgille, joka totesi et selvä tapaus mut pitää vielä pois sulkea ettei oireet tule niskasta kun minulla on siellä ollut välilevyvpullistuma ja uudet ENMG-kokeet joihin pääsin toukokuun lopulla -13. Siellä jo lääkäri sanoi "molemmat ovat menneet huonommaksi et nyt ei auta kun leikkaus" Ja viikon päästä soitettiin leikkausaika 27.6-13 ensin vasen ja sitte 3kk päästä toinen jos annan ;)

IMG_0786-normal.jpg

LEIKKAUS 27.6.2013

Aamulla piti olla 7.15 paikalla, sairaalavaatteet päälle ja odottelemaan.Sain heti 2x suussasulavat panadol tabletit. Lääkäri tulin. 7.50 jututtaa ja kysy käykö paikallispuudutus. Ja piirteli merkkejä käteen. Vielä oottelin vartin ja leikkaussaliin. Leikkauspöydälle makaamaan ja lämmin lakana päälle, ihana kun tärisin niin. Verenpainemittari sormeen ja samalla hoitaja sanoi" ettehän te tarvitse mitään rauhoittavaa, se on paljo parempi jälkeenpäin ja koko toimenpide ei satu vaan ne piikkien pistämiset" sanoin et pelkään mut jos näin on niin ei sitte.Salissa oli kolme hoitajaa ja aivan ihanat he siis puhu minut ympäri. He olivat niin sympaattisia ja koko ajan jututtivat et unohtaisin pelkoni ja sain vielä toisen lämpösen lakanan IHANAA.

Anastesialääkäri tuli piikkiensä kanssa, ensin käsi oli desinfioitu ja sermi laitettu.Hoitajat tuli pitämään kädestä ja sano et nyt on se hetki kun sattuu saat huutaa ;)

No kyllä se vähä sattu,mut seuraava piikki oli jo helpompi sa rupes puutumaan niin nopeasti. Ja minusta hoitajat osasivat ottaa potilaan 100% huomioon. Muistan opiskelu ajoiltani, kuinka painotettiin miten tärkeä on ottaa potilas huomioon. Ja he olivat opetuksesta ottaneet vaarin.

Puudutusaineen annettiin vaikuttaa ja sillä aikaa yksi hoitajista pesi käteni perusteellisesti sillä tutulla oranssinvärisellä aineella.

Seuraavaksi ruvettiin pistelee ja tunnustelee oliko käsi puutunut ja onneksi oli siis ei tuntunut mitään, ja seuraavana saapui leikkaava lääkäri ja siinä ne yhden hoitajan kanssa puolisen tuntia "askarteli" ja se oli siinä.

Eli n.yhdeksän tienoilla sain heti aamupalan kahvia, voileipää jukurttia,hedelmiä, keksejä ei huono. Ja n.10.30 jälkeen kun toimintaterapeutti ja hoitaja olivat kaikki kotihoito-ohjeet antaneet sain lähteä kotiin saattajan kera.Ei saanut yksin lähteä,

Se oli siinä ja nyt kolmantena päivänä kipuja ei ole ollut, ainoastaan pientä kiristystä ja arkahan se on vielä.

Toivotaan , että kaikki menee hyvin jatkossakin!