Töihin paluu jäi tuskaiseksi kokeiluksi olinko parisen viikkoa. Mutta se oli yhtä tuskaa kun olis joku joka takois vähä järkee tohon pääkoppaan. 

Nyt on parisen viikkoa tässä kateltu. Kävin rinta- ja lanneranka röntgenissä.Viime käynnillä tuli tuomio. Itku siinä tuli kun lääkäri tuumaa, "tää on tosi huonossa kunnossa" ja seuraava lause "ottakaa yhteyttä omaan työterveyslääkäriin et työ asiat pitää kattoa uudelleen" Eli oliko se tässä???? 

Olenhan minä tiennyt ton selän huonouden jo 5-6 vuotta sitten tehdystä mangneettikuvasta,  mutta järkytys et se on mennyt vielä huonommaksi oli suuri.


Mut parasta, kävellä viel pystyy et ei tässä pitäisi viel pyyhettä nurkkaa heittää ;) Kyllä kovasti ottaa korvien väliin tää ainainen kolotus, kipu, nukkumattomuus ja kaikki :( Kukaan ei voi uskoa miten nuo karvakorvat antaa energiaa ja toinen et tosiaan pystyn kävelee välillä ilman puutumisiakin jopa kilometrejä.


Onneksi on nuo ihanaiset koiruudet viikonloppuna oli kaikki kolme+ isoäiti apuna. Kun tuo päivä rupeaisi paistamaan niin varmaan olisi vähän helpompaa.

Eilen oli tosi IHANA päivä aurinko paistoi ja tänään romahdus harmauteen. Mut en anna periksi, vaikka miun talo on rakennettu vesien ääreen niinkuin saksassa sanotaan niille,jotka helposti itkevät kuten miä viime aikoina.


Tähän tekstiin en laita kuvaa, se sopii mielestäni hyvin kuvaamaan miten harmaata nyt on.